Holkerilla, Laura puhelimessa

September 17, 2007

Paikallinen ´Akateeminen´ on kolmikerroksinen kauppa, jonka panostus kirjoihin on jotain aivan muuta. Koko keskikerros on täynnä Huskers-tavaraa, fanituotteita, vaatteita jne. Sieltä saa siis kaiken tavanomaisen (lippikset, t-paidat, takit, verkkarit, kaulahuivit) myös kaikkea sellaista, mitä ei heti osaisi odottaa (astiastot tavalliselle ja kiinalaiselle ruualle, käsilaukut, sängynpeitot,
viinilasit, hiuspompulat, koiranvaatteet, retkituolit, solmiot, smokkivyöt, muutamia nyt mainitakseni). Ehkä 5% kerrosalasta on kirjoille.

Kaupan yläkerta on jaettu kahteen osastoon: kurssikirjat ja taiteilijatarvikkeet. Kurssikirjoja myydään paljon myös käytettyinä, mistä pisteet tietysti systeemille. (Täällähän kaikki kirjat pitää kuitenkin ostaa, minkä takia on mahtavaa, että kaikki kirjakaupat on mukana myyntisysteemissä.) Taiteilijatarvikeosastolta saa luonnollisesti kaikkea kivaa luoviin hetkiin.

Kaupan alakerrassa on poisto-osasto, missä pääasiassa myytiin jäännöseriä Huskers-vaatetusta, julisteita, maissipäähineitä jne. Uusi tuttavuus mulle olivat vaahtomuoviset stetsonit ja jalkapallokypärät. Mikäpä mukavampaa kuin istua hikisessä jalkapallokatsomossa muovipakkaus päässä… Poisto-osastolla oli myös kaksi kirjalaaria, josta toisesta bongasin jotain tuttua. Ilmeisesti Lincolnissa ei ole riittävästi kolmevuotiaita suomea ymmärtäviä/opiskelevia lapsia, vaan nämä olivat jääneet myymättä:

koneiden voimaa 

_____________________________________________________________________________

Assosioin useasti numerot johonkin ihmiseen. Esimerkiksi 154 tuo luonnollisesti heti mieleen syntymäpäivän, 241 hääpäivän ja niin edelleen. (Samaan kategoriaan menee varmaan rekisterikilpien kirjainten täydentäminen. Huvitan itseäni useasti (erityisesti kolmekonsonanttisilla rekkareilla) täydentämällä vokaalit ja muodostaen siten sanoja. I know.  Too much information…)

Erityisen hauskaa on bongata tuttuja numerosarjoja tulosteista ja muistan jo kuusi vuotta sitten töissä tuloksia koneelle naputellessani miettineeni, että olisipa hassua, jos joskus tuloksena olisi oma tai jonkun tutun puhelinnumero. Nykyäänhän haastetta on lisätty numeroiden paljoudella, mutta pisimpään tähänastisessa elämässäni olen vastannut tähän numeroon. Muistot kirmaavat Takavainiontielle…puhelinnumero

2 Comments »

  1. Niinpä, 23486, 21562, HBU-567 (rimmaa ruotsiksi), nämä ovat sellaisia sarjoja, jotka muistaa dementtinäkin!

    Comment by Lilli — September 18, 2007 @ 7:11 am

  2. Joku joskus toivoi, että voisi vapauttaa muistikapasiteettiaan tällaiselta tiedolta tärkeämmille asioille. Mutta jollain tapaa hauskaa näitä on muistella. Eilen illalla pohdiskelin vanhoja puhelinnumeroita ja yllättävän paljon niitä on vielä mielessä. Sen Las Palmasin hotellinnimen muistitilan olen kyllä vapauttanut uusiokäyttöön… ;)

    Comment by Ameriikanlaura — September 18, 2007 @ 9:19 am

RSS feed for comments on this post.

Leave a comment

Line and paragraph breaks automatic, e-mail address never displayed, HTML allowed: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>



Anti-spam measure: please retype the above text into the box provided.