Ameriikanlaura

No, ei nyt lähtömaljoja, mutta lähtökahvit kuitenkin, juustokakkua, suklaata ja salmiakkia mukanaan. Viimeksimainittu jakoi odotetusti mielipiteet (vaikka tarjolla oli mielestäni ehkä parasta salmiakkia, eli Pirkka-salmiakkia). Eräs maistaja osasi jopa eritellä ammoniakin ja suolaisuuden selkäpiitään karmineesta makukokemuksesta ja johdattelin häntä sitten salmiakin ja ammoniumkloridin kiehtovaan maailmaan.

Paperit on työpaikalla pakattu ja odottavat DHL:n keltaista kuljetusautoa (onneksi eivät tule matkalaukun painoksi&tukkeeksi…) Näytteet on pakattu, labrakirja kopioitu, pakolliset pienet aalto-tuikkukupit luovutettu kiitokseksi tärkeimmille ja kohta pitää mennä palauttamaan avaimet sinne tuhansien avaiten pesäpaikkaan. Näin loppuu visiitti Nebraskan yliopistossa Lincolnissa ja matka jatkuu itään, kohti kotia. Matkalla vajaan viikon pit stop Phillyssä. Tänään vielä jäähyväisillallinen kiinalaisessa ravintolassa ja matkalaukkujen pakkaaminen lopulliseen lähtökuntoon. 

Niille, jotka kiinnostuneena odottavat pääsyä kuulemaan minua ja tietojani vk:stani, kerrottakoon, että pe 14.12. klo 12 jossain yliopiston luentosalissa on once in a lifetime chance.

P.S.  Sikäli kun Sanna M. sattuu tämän lukemaan, niin "Watkinson"! Ja piste mulle ;)