Ameriikanlaura

Vaikka ulkolämpötila on taasen lähentelemässä kolmeakymmentä, on täällä Phillyssä jo hieman syksyä ilmassa ja paikoitellen lehdet ovat vaihtaneet väriä. Paikalliset oravat ovat harmaita, en tiedä onko se lajiero vai vaihtaako täälläkin orava talviturkkiin? Tai ehkä nebraskalaiset oravat ovat ruskeita, pennsylvanialaiset oravat harmaita…

Takaisin sorvin ääreen! 

Jäähyväiset Lincolnille heitettiin helteisessä säässä, jossa kaupunki odotteli jalkapallopelin alkua. Tiet olivat ruuhkaisat, mutta onneksi kaupungin suuntaan, ei lentokentälle. Kentällä kaikki matkalaukut jätettiin avattavaksi&syynättäviksi. Pienellä kentällä ei kaiketi ole paljoa muuta huvia kuin penkoa ihmisten matkalaukkuja… Saa nähdä, onko scrappaustarvikkeeni luokiteltu vaarallisiksi! Ensimmäinen lento Denveriin oli vain lyhyt pyrähdys, suunnilleen tunnin ja perillä vastaanottamassa maisema joka oli lättänää kuin Pohjanmaa, mutta jonka horisontissa siinsivät Rocky Mountains (Kuitti l. nähty. :)

Seuraavaa lentoa odotellessani kävin lentokenttäkuppilassa hampurilaisella ja samalla seurasin teeveestä Huskersien peliä (vaihtelevasti tilanne oli hyvä tai huono). Purilaisen hoitelemiseen tuotiin paksuun lautasliinaan kiedottu ´silverware´, joka oli siis hopeanväriseksi maalattuja muoviaterimia. Ristiriita! Nuo kuuluvat paperilautasiliinan sisään, paksuun kankaiseen pakataan hopeiset tai vähintäänkin teräksiset. Ni.

Lentokoneessa useampikin average-Joe oli matkassa perusamerikkalaisine matkustusjalkineineen. Jollette ole huomanneet koskaan aiemmin, niin kerron, että perusamerikkalaisen turistin tunnistaa hohtavan valkoisista lenkkari-tyylisistä matkustuskengistään (yl. farkkujen kanssa). Satunnaisesti niissä saattaa olla sinisiä kuvioita, mutta kokovalkoiset ovat ehdottomasti tyypillisemmät. Yleensä näitä kenkiä harvemmin näkee siis normaalikatukuvassa.  Minä taisin taasen loistaa koneessa ulkomaalaisuudellani, koska jaloissani olivat luonnonvalkoiset Camperit.

Philadelphiaan palaan melkein kuin vanhaan kotiin, en taida edes hakea kaupasta aamiaistarvikkeita, vaan huomenissa herättyäni suuntaan Rollers´iin aamiaiselle.
Ja viikon päästähän sitä ollaan jo kotona!

Osallistuin yliopiston ja muutaman muun tahon yhteistyönä järjestämän luentosarjan luennolle, jossa näkemyksiään maailmasta ja sen pelastamisesta kertoi Joel Sartore, National Geographicin valokuvaaja. Leppoisa, hauska ja vitsikäs esitys luonnollisesti upposi kuulijakuntaan, mutta erityisen sykähdyttäviä luonnollisesti olivat esityksen kuvitukseksi esitetyt valokuvat. (Jos tyyppi on kiertänyt maailmaa kuvaten National Geographiciin, ei kuvitus voi olla huono.)

Sartore vertasi ihmisten suhtautumista ilmastonmuutokseen sammakko-ja-kattila -vertauksin. Jos sammakko laitetaan kiehuvaa vettä täynnä olevaan kattilaan, se hyppää pois. Jos sammakko laitetaan kattilaan, jossa on kylmää vettä ja jota aletaan kuumentaa kiehuvaksi, sammakko pysyy kattilassa ja keittyy kuoliaaksi.

Tässä maassa on paljon kierrätys- ja ympäristönsuojeluasioita tiedostavia ihmisiä. Mutta kuten Suomessakin, niitä muita on vielä niin paljon enemmän. Vaikuttava esitys, ehkä kerron siitä vielä tarkemmin tuonnempana! 

Ai niin, ja tietysti siinäkin tilaisuudessa bongasin kaksi isokenkäistä (=ortoosijalkaa). Alan usko niiden keskittyneisyyteen Nebraskan Lincolnissa. 

Nyt kun oon viimeistä iltaa tässä majapaikassa, niin pitänee tykittää pieni kuvakavalkadi, joita ehkä ei tule enää myöhemmin mieleen laittaa. Tämä huoneistohotelli moottoritien varressa näyttää siis tältä:

Tässä paikassa piti antaa "24 h notice" lähtemisestään, jonka vein siis toimistoon aamulla. Siinä kyseltiin lähdön syytä, viihtymistasoa, henkilökunnan palvelualttiutta ja tietysti parannusehdotuksia. Koska olen ollut liikenteessä yleensä toimistoajan ulkopuolella, olen kommunikoinut lähinnä yövartijan kanssa. Yhden ainoan kerran kommunikoin muun toimistonväen kanssa ja sekin johti siihen, että avaimeni ei illalla enää toiminut ja jouduin kutsumaan yövartijan avaamaan oven. Ajattelin siis, että voisin erikseen kiittää yövartijaa avuliaisuudesta. Tilaa lomakkeessa oli hyvin vähän ja en sen kummemmin selitellyt kirjoittamaani. Tulin vasta lomakkeen  palautettuani ajatelleeksi, että saattaa kuulostaa hieman tulkinnanvaraiselta kiitellä yövartijaa "for taking care of my needs after hours"… No, saavatpahan kahvitunneille naureskeltavaa ;)

Tänne tuovan tien risteyksessä on kyltti, joka tekee toiveikkaasti, mutta vielä en ole huomisen massia löytänyt täältäpäin.

Olen jo aiemmin kertonut kotimatkani varrella olevasta kosteikosta, jossa saalistavat raitajalkahyttyset pitävät päämajaansa.

Siellä on myös paljon näitä elukoita, joita hyppii jalkakäytävällä ja sen yli, satunnaisesti jopa kävelijän rinnuksille tms. Ainakin ne pitävät samanlaista meteliä kuin heinäsirkat. Joskin tämä kaveri on paljon pienempi kuin ne, joita isoveljen perhoshaavista muistan lapsena nähneeni. Jostain syystä kotomaassa on syntynyt sellainen käsitys, että heinäsirkan kyllä kuulee, mutta niitä on hankala nähdä. No, täällä kun kaikki on suurta ja isoa niin sirinässä on kerroin 1000, eli ehkä se sama kerroin on myös heinäsirkan näkemisellä.

Heinäsirkkojen lisäksi olen nähnyt aivan varmasti enemmän oravia kertasilmäyksellä (7) kuin ikinä ennen. Tämä yksilö huvitti minua väijytyshiivinnällään (ehkä sillä oli joku mehukas käpy kiikarissa), joten oli pakko kuvata.

Jalkakäytävistä (tai lähinnä niiden puutteesta & epäloogisuudestakin kirjoitin jo aiemmin, mutta laitetaan nyt vielä oikein kuvan kera. Tästä on sitten sateella mukava jatkaa…

Otsikko ei muuten viittaa ysärijuttuihin, vaan siihen että lämpötila on taasen mukavasti noussut yli 95 F:n (35C), mutta onneksi ei ole kosteaa ja hieman jopa tuulee.

Että sellaisia täältä tänään. Nyt pitää ryhtyä pakkailemaan, sillä aamulla on check out ja muutto lähemmäksi itäistä kampusta. 

Säästä tuntuu riittävän juttua. Kyllä täällä sen verran erilainen ilmanala on päällä koko ajan!

Kotimatkalla oli samaa tavallista kuumaa&kosteaa säätä, joskin pilvistä. Bussipysäkiltä kävellessä sain todistaa mahtavaa säärintaman liikkumista. Todella tarkkarajainen musta ja paksu pilvimatto salamoi edessä ja siirtyi pohjoisen suuntaan (eli kohden). Aurinko paistoi pilvenrajan vieressä.

Parin sadan metrin matkalla tuuli yltyi todella kovaksi ja hiekkaa tuuli suoraan suuhun, kun puskin vastatuuleen. Olin ollut sisällä ehkä 5 min, kun kova sade alkoi piiskata ikkunaa. Nyt noin 30 min myöhemmin salamoi ja ukkostaa.

Naapurikuntaan annettiin juuri varoitus, että saattaa tulla golfpallon kokoisia rakeita kuurona. Ja hieman Lincolnista itään on tornadovaroitus päällä. Täällä onneksi on hyvin varustauduttu tornadoihin ja tiedotus pelaa, että mihin pitää mennä suojaan. 

Keveämpää luontoantia kotimatkalla oli rauhallinen oravainen kampuksen puistossa. Oravia on siellä varmasti satoja, koska niitä saattaa helposti nähdä samalla silmäyksellä 4-5. Tuntuu, että amerikkakerroin on näissä luontojutuissakin mukana; oravia on paljon, heinäsirkkoja vilisee silmissä "kotikosteikon" kohdalla ja siritys on todella kova meteli, ei mikään pieni sirinä ja niin edelleen.

Asuinpaikkani on I-80 (Interstate 80) ja 27th Streetin kulmassa (27th on valtaväylä Lincolnin läpi pohjois-etelä -suunnassa). Lähimmät kaupat ovat autokauppoja ja drive in-ruokapaikkoja ja huoneistohotelli sijaitsee vajaan kilometrin pituisen betonitien päässä. Erityisesti ei voi siis asuinympäristön hehkeydellä fiilistellä… Parin kilometrin päässä on Wal Mart ja muutamia muita ostosparatiisikauppoja. Ja kaikkialla ulkona +36C, kostea ilma ja hikisiä suomalaisvierailijoita väijyviä hyttysparvia.

Nyt olen saanut jonkinlaisen ensikosketuksen Nebraskan maantieteellisiin ja biologisiin ulottuvuuksiin. En osannut ajatella maanpinnan olevan näin lättänää (kuten monet ystävät otaksuivat, kun kerroin tulevani Nebraskaan). Osavaltion länsiosista löytyy kuulemma hieman rinteitäkin, mutta pääasiassa täällä on tasaista, Lincolnin kaupunki on kuopassa tasangon ympäröimänä. Osa kosteikoista on ollut aiemmin jotain suolalampia, joista on siis kuivattu suolaa. Paikoittain löytyy sellaisia tiheän aluskasvillisuuden kosteikkopaikkoja, joissa itikoita on paljon ja sirittävät hyönteiset ja/tai linnut pitävät mekkalaa. Tänäiltana kotiutuessani noin 30C kosteassa lämmössä nihkeänä sain tuta hyttyshyökkäyksen (noin sata kertaa enemmän hyttysiä kuin näin Suomessa koko kesänä). Hitaita olentoja, jotka söivät itsensä punaisen pulleiksi, mutta eivät lentäneet pois. Kuriositeettina kerrottakoon, että niiden jalat näytti olevan raidalliset, poikkiraidat kuin vankikarkureilla. Hih!

TV:sta on tullut joka ilta ennen tätä vain "What about Raymond":ia monta jaksoa (ei kuulu suosikkisarjoihini). Tänään viihdykettä oli ennenkuulumattoman paljon: ostin Bill Cosby Show´n ensimmäisen tuotantokauden DVD:llä (mahtavaa viihdettä, vaikka olinkin hieman pettynyt, että 20 vuotta sitten tehty pohjustus katsomalla ensimmäiset jaksot ehkä 40 kertaa, ei ilmennyt kuin yhden repliikin muistamisena). Lisäksi TV:stä tuli Grayn anatomia (edellä) ja Teoria miehistä (jäljessä).

Viikonloppuohjelmassa töiden lisäksi mahdollisesti vierailu jalkapallostadionin avoimet ovet-tapahtumassa. Pitänee laittaa jotain nebraskanpunaista päälle…