Ameriikanlaura

Tänään on siis liukuhihnaraavittu jyvää koko päivä ja mustat vaatteet ovat nyt aivan jauhopölyssä. Paras kellotus jauhamiselle, näytteen keräämiselle ja seulomiselle oli siis 6 min 17 s. Kun tekee samaa puuduttavaa hommaa koko päivän, on pakko keksiä iloa jostain (vaikka sitten itseänsä vastaan kilpailemisesta…)

Sama kaava päivälle huomenna - pääsisiköhän alle kuuden minuutin? 

Paikallinen ´Akateeminen´ on kolmikerroksinen kauppa, jonka panostus kirjoihin on jotain aivan muuta. Koko keskikerros on täynnä Huskers-tavaraa, fanituotteita, vaatteita jne. Sieltä saa siis kaiken tavanomaisen (lippikset, t-paidat, takit, verkkarit, kaulahuivit) myös kaikkea sellaista, mitä ei heti osaisi odottaa (astiastot tavalliselle ja kiinalaiselle ruualle, käsilaukut, sängynpeitot,
viinilasit, hiuspompulat, koiranvaatteet, retkituolit, solmiot, smokkivyöt, muutamia nyt mainitakseni). Ehkä 5% kerrosalasta on kirjoille.

Kaupan yläkerta on jaettu kahteen osastoon: kurssikirjat ja taiteilijatarvikkeet. Kurssikirjoja myydään paljon myös käytettyinä, mistä pisteet tietysti systeemille. (Täällähän kaikki kirjat pitää kuitenkin ostaa, minkä takia on mahtavaa, että kaikki kirjakaupat on mukana myyntisysteemissä.) Taiteilijatarvikeosastolta saa luonnollisesti kaikkea kivaa luoviin hetkiin.

Kaupan alakerrassa on poisto-osasto, missä pääasiassa myytiin jäännöseriä Huskers-vaatetusta, julisteita, maissipäähineitä jne. Uusi tuttavuus mulle olivat vaahtomuoviset stetsonit ja jalkapallokypärät. Mikäpä mukavampaa kuin istua hikisessä jalkapallokatsomossa muovipakkaus päässä… Poisto-osastolla oli myös kaksi kirjalaaria, josta toisesta bongasin jotain tuttua. Ilmeisesti Lincolnissa ei ole riittävästi kolmevuotiaita suomea ymmärtäviä/opiskelevia lapsia, vaan nämä olivat jääneet myymättä:

_____________________________________________________________________________

Assosioin useasti numerot johonkin ihmiseen. Esimerkiksi 154 tuo luonnollisesti heti mieleen syntymäpäivän, 241 hääpäivän ja niin edelleen. (Samaan kategoriaan menee varmaan rekisterikilpien kirjainten täydentäminen. Huvitan itseäni useasti (erityisesti kolmekonsonanttisilla rekkareilla) täydentämällä vokaalit ja muodostaen siten sanoja. I know.  Too much information…)

Erityisen hauskaa on bongata tuttuja numerosarjoja tulosteista ja muistan jo kuusi vuotta sitten töissä tuloksia koneelle naputellessani miettineeni, että olisipa hassua, jos joskus tuloksena olisi oma tai jonkun tutun puhelinnumero. Nykyäänhän haastetta on lisätty numeroiden paljoudella, mutta pisimpään tähänastisessa elämässäni olen vastannut tähän numeroon. Muistot kirmaavat Takavainiontielle…

Now is the time to call loved ones at a distance. Share your news. 

Näin luki viikonloppuna kiinalaisessa ravintolassa syömäni fortune cookien viestissä. Koska kello oli neljä aamuyöllä, päätin olla armelias ja olla soittamatta, sillä te kaikki rakkaimpani olette siellä välimatkan päässä.

Kuulumiseni lyhyesti: aika juoksee täällä nopeasti ja työtä piisaa jäljellä oleville viikoille yllin kyllin. Tekemistarjontaa riittää myös työn ulkopuolella, mikä on hyvä siksi, että aikaa aistia omia koti-ikävätuntemuksiaan sataprosenttisesti jää hyvin vähän ja koti-ikävä tuntuu sellaisena pienenä alavireenä tasaisesti. (En ala sitä nytkään analysoida täysillä, sillä enempi asian ajattelu tuo kyyneleet silmiin, enkä halua häiritä lähitoimistohuoneiden ihmisiä nyyhkyttämisellä tai niistotyrinällä. Mutta tuli varmaan jo kaikille selväksi, että nyt on koti-ikävä.)

Sää on tilapäisesti muuttunut viileämmäksi, tuulisemmaksi ja sateiseksi, mistä johtuen aamulla piti jo napata neuletakki matkaan. Lounaskuppilan kassa piristi päivääni vielä kehumalla ko. päällysvaatetta. Lämpötila tänään on vain tuossa 16 C:n hujakoilla, mutta ´onneksi´ ylihuomiseksi lupaillaan taas 28 C.

Täkäläiset elintarviketieteiden opiskelijat pitävät kampuksella kahvilaa, joka on auki päivittäin aamusta iltaan. Kuppilassa myydään myös kevyttä lounasta, mutta pääasiallinen myyntiartikkeli ovat omassa prosessilabrassa itse tuotetut elintarvikkeet, pääasiassa jätski ja juustot. Dairy Storen jätskiä myydään myös keskustakampuksella sekä kaikissa Huskersien kotiotteluissa. Ensimmäisten neljän viikon aikana en tullut käyneeksi jätskillä, mutta ajattelin, että pitää se nyt kuitenkin kokeilla edes kerran ja erittäin hyväähän tuo jätski oli. East Campuksen jätskibaari esitellään myös suositeltavana vierailukohteena kaikissa Lincolnin matkaesitteissä, kertooko se sitten enemmän kohteiden vähyydestä kuin jätskin ehdottomasta laadusta, en tiedä.. Idea olisi mainio myös meille, mutta jotenkin en ehkä osaa kuvitella, että elintarviketieteiljöiden jätskibaari Helsingin Viikissä pääsisi kovin nopeasti Helsingin mahtailunähtävyydeksi. Haastetta!

Päivärutiinini on vakiintunut nyt niin vahvasti, että uusia kuulumisia ei synny aiempaan tahtiin. Kuitenkin olen päättänyt, että yritän kirjoittaa vähintään kerran päivässä (poikkeuksena viime lauantai, jolloin kirjoitin kyllä tekstin, mutta netittömyyden tilassa se lähetettiin ilmoille vasta sunnuntaina sunnuntain kirjoituksen kanssa. toinen poikkeus taisi olla 18.8., jolloin ei ilmeisesti vaan ollut mitään sanottavaa…)

Tältä siis näyttää päivärutiinini pääasiassa (kymmenen tuubia telineessä, uusi peli ;)  Putkia puljaan täällä edes takaisin, siirtelen näytteitä putkesta toiseen, isommasta pienempään ja pienempään ja pienempään. Onneksi tuloksiakin on jo jonkin verran saatu, mutta suuri osa odottaa vielä analysoijaansa.

Asuinpaikastani voisin väläyttää huoneeni kuvan, sillä siitä saanee esimakua tämän mestan kukkakuvioiduista tekstiileistä. Nämä ovat vielä aika hillityt verrattuna suihkuverhon naamioivaan kukka-pitsi-röyhelo-viritykseen…

Kylpyhuoneessa, jossa superromanttiset viritykset on aseteltuina, majaansa usein pitää myös perheen katti. Hänellä on siellä hiekkalaatikon lisäksi ruokakuppi ja vesikuppi sekä peti. (En tiedä, miksi kissa aterioi kylpyhuoneessa, mutta koira keittiössä… Joskus, kun menee pimeään kylpyhuoneeseen, vastassa on pari kiiluvaa silmää:

Jotta tällaisia tänään, ehkä huomenna on enemmänkin kerrottavaa kuin koeputkilot… 

Juu, näin sitä päätyy käyttämään itsekin sellaisia sanontoja, jotka eivät kuulu siihen ihan lempisanontojen joukkoon. Mutta kuitenkin se sopii tähän tilanteeseen niin hyvin, että ei voi olla käyttämättäkään.

Yllä on siis se jyvänraavintalaite, jonka vuoksi minut tänne tuotettiin. Sen fyysistä kokoa voi olla vaikea arvioida kuvasta, mutta tuo oranssi sähköjohto on sellainen jatkojohdon-johdon vahvuinen johto, eli sillä voinee skaalata.

Koska laite on osoittanut ilmeisen hyvän toimintakykynsä vuosikymmenten ajan, ei sen modernisoimista ole tarvinnut ajatella. Tämä yksilö on siis aivan saman näköinen, värinen, kokoinen kuin sekin kymmeniä vuosia vanha, jota käytin pari vuotta sitten Philadelphiassa. Mutta tämä yksilö on hankittu vastikään (ja siis ihan uutena). Se ei ole ollut talossa vielä vuottakaan. Mitäköhän muuta retroksi luokiteltavaa Forsbergin veljesten pajalta saisikaan…

Ja toinenkin ihana piirre tässä laitteessa on: sen toiminta on hyvin toistettavaa ja suunnilleen ainoa hajonnan lähde on virtakatkaisijaa käsittelevä tyyppi (se sama, joka naputtelee parhaillaan tietokonettaan). Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan (mikä varmaan liittyy siihen sanontaankin): toimii kuin junan vessa! 

No ehkä vielä hieman kirjoittelen, ennen kuin alan pakkaamisen…
Tämä kirjoitus "aukeaa" ehkä lähinnä kollegoille, eli muiden kannattaa hypätä edelliseen kirjoitukseen, sikäli kun teksti alkaa muistuttaa hepraa, japania tai swahilia.

Tänään tein ensimmäiset varsinaiset kem. analyysit (tähän asti oon prosessoinut). Labra on siis erittäin siisti ja järjestelmällinen - tavaraa pöytätasoilla on paljon,  mutta kaikki on jotenkin … järjestyksessä. Joitain erityisiä, hauskoja (?) yksityiskohtia:

* Tim (labraa hallinnoiva proffa) sanoi, että nämä koeputket ovat kyllä disposable, mutta heillä on ollut kyllä tapana pestä niitä ja käyttää yhtä useampi kerta. Kyseessä oli siis 10-30 ml:n kierrekorkkikimaxit. Johan ovat saitoja! Että ihan lasiputkiakin käyvät pesemään! ;)

* Aina on niin mukavaa pelata eriväristen merkkausteippien kanssa. Mulla ei ole kylläkään värikoodausta tavaroilleni.. Suolahappo punaisella, KOH oranssilla, hex-DEE taisi mennä valkoisella. Ihan vaan teippien olemassaolon ilosta! Täällä taidan olla ainoa, joka kirjoittaa laseihin myös suoraan, muut teippaavat kaiken. 

* Kippinokkia on IKÄVÄ. Pipetoituani tänään mittapipetillä 10 ml settejä tuli mieleen, että jotenkin tämä on niin paljon helpompaa siellä.

*Jokaisessa labrassa on tietty määrä sellaisia labrajujuja, jotka on kehitelty todelliseen tarpeeseen. (vrt. siellä muovipullonpohjista tehdyt telineet 50 ml:n pyörökolveille, finnarinkärki sen vaaleankeltaisen pumpetin päässä, jotta täyspipetin käyttäminen hoituu helpommin, "Fola-mäyräkoira" jne.) Näitä on lähes mahdoton selittää, mutta täällä typpihaiduttimessa ei ole metallipillejä vaan telineestä riippuu (pehmeällä letkulla yhdistettynä) ehkä noin 30 pasteuria. (tästä otan kyllä ehtiessäni kuvan!) Silylointireagenssia varten on lasikapillaariin kiinnitettävä ruisku sellaisella hauskalla punaisella välikappaleella.

* Ja täälläkin on labran luppoaikapuhteena tehtävänä laittaa tiivisteitä kierrekorkkivialien korkkeihin.

 Tällaisia nyt tällä kertaa. Nyt pitää oikeasti alkaa pakkaaminen!

* raappinut 300 g jyviä ja saanut aikaiseksi 3-11 grammaa erilaisia jakeita, joita sitten edelleen analysoin tuonnempana. Tuota tavaraa, mitä on vasta 3 grammaa pitää vielä raapia lisää.

* kuunnellut Semifinalin keikkaa lähes vartin verran puhelimitse (Kiitos Tanja!!)

* syönyt erittäin herkullista "Välimeren paninia", jossa oli kinkkua, salamia, oliivisalsaa, fetaa, salaattia, tomaattia ja jotain kastiketta. (Tämä kirjataan, jotta ko. leipäkoostumus ja erityisesti oliivisalsa ajatuksena pysyvät mielessä.)

* lukenut paikallista yliopistoaviisia, jossa oli palstallinen artikkeli siitä Suomesta löytyneestä muinaispurkasta.

* hankkinut Skype-In-numeron. Eli ne, ketkä eivät omaa Skypeä tai haluavat muuten soittaa numerooni paikallispuhelun (09-alueella) hinnalla, pyytäkäätte numero sähköpostissa tai tekstiviestitse. En levittele sitä nyt ihan koko maailmalle täällä netissä. Mahtavia ovat nämä nykyajan palvelut. On jotenkin koko ajan melkein niin kuin siellä, vaikka onkin täällä.

* Ilahtunut kovasti saamistani blogikommenteista. Ja toisaalta todennut, että en saisi liikaa siihen patistaa, tai ainakaan pahastua, jollei kommentteja heru, koska olen itsekin seuraillut useampia blogeja jo varmaan vuoden kommentoimatta lähes kertaakaan. Joten älkää ressakko… Lupaan kyllä kirjoitella sähköpostejakin, mutta samoja kuulumisia ei jaksa ihan hirveen monta kertaa kirjoittaa. 

Mikä siinä onkin, että näissä ulkomaanmestoissa vieraillessa samalla osastolla on aina joku (yl. aasialainen) toinen vierailija, joka on toooodella innokas juttelemaan, koska on löytänyt ´kohtalotoverin´, eli toisen vierailijan. Ongelma on vaan se, että he puhuvat englantia tietyllä aksentilla. Ja puhe yleensä tulee liikkumattomasta hymyyn levitetystä suusta, mikä vaikeuttaa huuliltalukemistakin. Poikkeus tämän visiitin kohdalla Kööpenhaminan (se kiinalainen, olikos se Ling) ja Philadelphian (Sang, eteläkorealainen) visiittien kanssa tulee siitä, että täällä niitä innokkaita juttelijoita on MONTA. En tiedä lainkaan heidän nimiään, mutta on mm. ´se kiinalainen´ ja ´se intialainen´. Osittain samaan kategoriaan näiden höpöttelijöiden kanssa pääsee ´se bulgarialainen´, joka puhuu kyllä kohtuullista englantia, mutta lisämausteena tuntee veljeyttä toiseen eurooppalaiseen.

Iltapäivälehtien nettisivut on täynnä Helsingissä riehuneita ukkosmyrskyjä. Mutta Amerikka laittaa taas paremmaksi: lähes koko Nebraskassa on severe thunderstorm warning, muutamissa paikoissa on tänään(kin) pyörinyt tornadot. Se hyvä puoli sään muutoksessa on, että iltaseitsemältä lämmintä on enää noin 25C.

Tänään kävin visiteeraamassa labrassa, jossa teen suurimman osan kemiallisista analyyseista. Proffa, joka ko. labraa hallinnoi, on kaiketi hyvin järjestelmällinen ja pieteetillä selitti kaikenlaisia asioita. Päällimmäisenä jäi mieleen vaan siisteys, järjestelmällisyys ja selkeys, joka vaikutti siltä, että kukaan ei oikeasti tee siellä mitään analyyseja, vaan labra pidetään kunnossa. Hyvää vastapainoa tuo toinen labra, missä teen töitä, joka on prosessointilabra. Missä tahansa viljoja prosessoidaan, on pölyä ja jauhoa, iänikuisen vanhoja laitteita jne. Mutta se jyvänraaputuslaite, jota oon pari päivää testaillut on ihan uusi ja mä olen eka joka sitä käyttää. VAU! Huomenna hyökkään analyysien pariin, mikäli sosiaaliturvatunnuksenhakureissu ei veny liian pitkäksi.

Ja sellainen juttu (ellei ole jo käynyt ilmi), minkä haluaisin saattaa kaikille lukijoille tietoon. Kommentoikaa. Vaikka vaan "moi" lämmittäisi mieltäni. Tietysti vastaanotan mieluusti myös kirjeitä, sähköposteja yms. (ja henkilökohtaiset asiat mieluusti sellaisiin), mutta mikä tahansa tervehdys kotimaasta ilahduttaisi täällä. Kommentoidaksesi klikkaa kunkin postauksen alla olevaa linkkiä "No comments" tai "Comments (X)", laita kenttiin nimesi ja sähköpostiosoitteesi (spostiosoite ei tule näkyviin nettiin) ja kirjoita terveisesi. URLia omaan blogiin ei tarvitse. Ja tosiaan muutin asetuksia niin, että kommentin pitäisi tulla heti näkyviin. Jos alkaa puskea roskakommentteja enemmän kuin oikeita, niin saatan joutua tätä muokkaamaan. Ellei kommentteja ala saataa, niin teen saman jekun kuin taannoin Tanskasta ja alan lähettelemään oikeita kirjeitä (Kära vän-henkisesti) teillepäin ja odotan vastauksia!

Tänään istuttiin kunnolla alas ja juteltiin siitä, mitä teen täälläoloaikanani. Suunnitelmat ovat realistiset ja ihan niin paljon saan tehdä kun vaan ehdin. Ajatuksistani ja ideoistani tykättiin - ilmeisesti ovat oikeasti innostuneita, että olen täällä!

Olen myös asettunut taloksi toimistohuoneeseen ja saan avaimet myöhemmin, kunhan matkustan ne keskustakampukselta hakemaan. Mulla on office mate, post docina toimiva Chris, joka on niiiiiin tyypillinen amerikkalainen lippalakkipäätutkijanörtti, että HUH. Mutta mukava ja avulias. Olen myöskin kotiutunut toimistorutiineihin ja kahvijärjestelmiin, ja mikä parasta mulla on oma punainen UNL muki. Ei voisi paljon sisäpiirimmässä enää olla :)